Julkaistu: »Sotsial-Demokrat» n:o 47, lokakuun 13 pnä 1915
Suomennos: Tuntematon
Lähde: Vladimir Lenin, »Teokset», 21. osa, s. 398–401. Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi 1958. Julkaistaan »Sotsial-Demokrat» lehden tekstin mukaan.
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Tässä numerossa julkaistu aineisto osoittaa, miten valtavan laajaa toimintaa puolueemme Pietarin komitea harjoittaa. Venäjälle ja koko Internationalelle se on todella mallinäyte sosialidemokraattisesta toiminnasta taantumuksellisen sodan aikana ja mitä vaikeimmissa olosuhteissa. Pietarin ja Venäjän työläiset kannattavat kaikin voimin tätä toimintaa ja vievät sitä eteenpäin samaan suuntaan ja vieläkin tarmokkaammin, voimakkaammin ja laajemmin.
Ottaen varteen huomautukset, joita olemme saaneet Venäjällä olevilta tovereilta, muotoilemme muutamia teesejä, jotka koskevat sosialidemokraattisen toiminnan ajankohtaisia kysymyksiä: 1) »Perustavan kokouksen» tunnus itsenäisenä tunnuksena on väärä, sillä koko kysymys on nyt siinä, kuka sen kutsuu koolle. Liberaalit hyväksyivät tämän tunnuksen vuonna 1905, sillä se voitiin tulkita siinä mielessä, että tästä kokouksesta tulee tsaarin koollekutsuma ja hänen tahtoonsa alistuva kokous. Oikeimmat ovat »kolmen valaan» tunnukset (demokraattinen tasavalta, tilanherrojen maan konfiskointi ja 8-tuntinen työpäivä), joihin lisätään (vrt. n:o 9) kehotus työläisten kansainväliseen solidaarisuuteen taistelussa sosialismin puolesta, taistelussa sotivien hallitusten vallankumouksellisen kukistamisen puolesta ja sotaa vastaan. — 2) Me vastustamme osallistumista sotateollisuuskomiteoihin,[1] jotka edesauttavat imperialistista, taantumuksellista sotaa. Kannatamme vaalikamppailun hyväksikäyttöä, esim. osallistumista vaalien ensimmäiseen vaiheeseen ainoastaan agitaatio- ja organisaatiotarkoituksessa. — Valtakunnanduuman boikotointi ei voi tulla kysymykseenkään. Osallistuminen uusintavaaleihin on ehdottoman välttämätöntä. Kun nyt Valtakunnanduumassa ei ole puolueemme edustajia, on kaikkia Duuman tapahtumia käytettävä hyväksi vallankumouksellisen sosialidemokratian näkökannalta katsoen. — 3) Pidämme ensivuoroisimpina ja ajankohtaisimpina tehtävinä sosialidemokraattisen toiminnan lujittamisia ja laajentamista proletariaatin keskuudessa ja sitten toiminnan ulottamista maaseutuproletariaattiin, maaseutuköyhälistöon ja sotaväkeen. — Vallankumouksellisen sosialidemokratian tärkeimpänä tehtävänä on kehittää alkanutta lakkoliikettä vieden sitä eteenpäin »kolmen valaan» tunnuksella. Agitaatiotyössä on annettava asianomainen sija vaatimukselle sodan viipymättömästä lopettamisesta. Muiden vaatimusten ohessa työläisten ei pidä unohtaa vaatimusta työväen edustajain, VSDT:n Duumaryhmän jäsenten viipymättömästä palauttamisesta karkotukselta. — 4) Työväen edustajain neuvostoja y.m.s. laitoksia on pidettävä kapinan eliminä, vallankumouksellisen vallan eliminä. Nämä laitokset voivat tuottaa varmaa hyötyä vain poliittisen joukkolakon kehittämisen yhteydessä ja kapinan yhteydessä, sitä mukaa kuin tätä kapinaa valmistellaan, kehitetään ja sitä mukaa kuin se menestyy. — 5) Venäjin lähimmän vallankumouksen sosiaalisena sisältönä voi olla vain proletariaatin ja talonpoikaisten vallankumouksellis-demokraattinen diktatuuri. Vallankumous ei voi voittaa Venäjällä, ellei se kukista monarkiaa ja maaorjuuttajatilanherroja. Niitä taas ei voida kukistaa, ellei talonpoikaisto tue proletariaattia. Askel eteenpäin maaseudun jakautumisessa »huuttorilais-tilanomistajiin» ja maaseudun prolelaareihin ei ole tehnyt loppua Markovien ja kumpp. harjoittamasta maaseudun sorrosta. Olemme olleet ja olemme ehdottomasti kaikissa tapauksissa sillä kannalla, että maaseudun proletaarien erillinen järjestö on välttämätön. — 6) Venäjän proletariaatin tehtävänä on viedä loppuun saakka porvarillis-demokraattinen vallankumous Venäjällä, jotta saataisiin syttymään sosialistinen vallankumous Euroopassa. Tämä toinen tehtävä on nyt tavattomasti lähentynyt ensimmäistä, mutta se pysyy kuitenkin erillisenä ja toisena tehtävänä, sillä kysymys on eri luokista, jotka toimivat yhdessä Venäjän proletariaatin kanssa: ensimmäistä tehtävää täytettäessä liittolaisena on Venäjän pikkuporvarillinen talonpoikaisto, toista tehtävää — muiden maiden proletariaatti. — 7) Pidämme edelleenkin sallittavana sosialidemokraattien osallistumista Väliaikaiseen vallankumoushallitukseen yhdessä demokraattisen pikkuporvariston kanssa, mutta ei yhdessä shovinistivallankumouksellisten kanssa. — 8) Shovinistivallankumouksellisina pidämme niitä, jotka tahtovat voittaa tsarismin, jotta sitten voitaisiin voittaa Saksa, — ryövätä muita maita, — lujittaa isovenäläisten herruutta Venäjän toisiin kansoihin j.n.e. Vallankumouksellisen shovinismin perustana on pikkuporvariston luokka-asema. Pikkuporvaristo horjuu aina porvariston ja proletariaatin välillä. Nyt se horjuu shovinismin (joka estää sitä olemasta johdonmukaisen vallankumouksellinen edes demokraattisen vallankumouksen mielessä) ja proletaarisen internationalismin välillä. Tämän Venäjän pikkuporvariston poliittisina edustajina ovat tällä hetkellä trudovikit, sosialivallankumouKselliset, »Nasha Zarja», Tshheidzen ryhmä, Organisaatiokomitea, hra Plehanov ynnä muut sen kaltaiset. — 9) Jos Venäjällä voittaisivat shovinistivallankumoukselliset, niin me vastustaisimme heidän »isänmaansa» puolustamista tässä sodassa. Meidän tunnuksemme on — shovinisteja vastaan, olkoot he vaikka vallankumouksellisia ja tasavaltalaisia, heitä vastaan ja kansainvälisen proletariaatin liiton puolesta sosialistista vallankumousta varten. — 10) Kysymykseen, voiko proletariaatilla olla johtava osuus Venäjän porvarillisessa vallankumouksessa, me vastaamme: kyllä, voi olla, jos pikkuporvaristo heilahtaa ratkaisevina hetkinä vasemmalle, ja sitä sysäävät vasemmalle meidän propagandamme lisäksi myös useat objektiiviset tekijät — taloudelliset, rahalliset (sodan rasitukset), sotilaalliset, poliittiset y.m. tekijät.— 11) Kysymykseen, mitä proletariaatin puolue tekisi, jos vallankumous nostaisi sen nykyisessä sodassa valtaan, me vastaamme: me ehdottaisimme rauhaa kaikille sotaa käyville sillä, ehdolla, että siirtomaat ja kaikki riippuvaiset, sorretut ja vajaaoikeudelliset kansat vapautetaan. Saksa enempää kuin Englanti ja Ranskakaan eivät niiden nykyisten hallitusten vallassaolon aikana hyväksyisi tätä ehtoa. Silloin meidän pitäisi valmistaa vallankumouksellista sotaa ja käydä sitä, s.o. mitä päättäväisimmin keinoin viedä läpi koko minimiohjelmamme ia nostattaa järjestelmällisesti kapinaan kaikkia isovenäläisten nykyään sortamia kansoja, kaikkia Aasian siirto- ja riippuvaisia maita )Intia, Kiina, Persia y.m.) sekä myös — ensi kädessä — nostattaa kapinaan Euroopan sosialistinen proletariaatti omia hallituksiaan vastaan ja omista sosialishovinisteistaan huolimatta. »Ei ole epäilemistäkään, etteikö proletariaatin voitto Venäjällä loisi erittäin suotuisia olosuhteita vallankumouksen kehittymiselle niin Aasiassa kuin Euroopassakin. Yksinpä vuosi 1905 todisti sen. Ja vallankumouksellisen proletariaatin kansainvälinen solidaarisuus on tosiasia opportunismin ja sosialishovinismin likaisesta kuonasta huolimatta. — Esitämme nämä teesit vaihtaaksemme mielipiteitä tovereiden kanssa ja tulemme kehittelemään käsityskantaamme edelleen Pää-äänenkannattajan seuraavissa numeroissa.
[1] Sotateollisuuskomiteat perustettiin Venäjällä vuonna 1915 imperialistisen suurporvariston toimesta. Yrittäen alistaa työläiset vaikutuksensa alaiseksi ja istuttaa heihin puolustusmielialoja porvaristo ryhtyi järjestämään »työläisryhmiä» näiden komiteain yhteyteen. Porvaristolle oli edullista saada näihin ryhmiin mukaan työläisten edustajia, jotka olisivat agitoineet työläisjoukkoja kohottamaan työn tuottavuutta sotatarviketehtaissa. Menshevikit osallistuivat aktiivisesti tähän toimintaan. Bolshevikit julistivat sotateollisuuskomiteat boikotin alaisiksi.
Pietarin työläisten valtuutettujen kokouksessa vuoden 1915 syyskuun 27 (lokakuun 10) pnä 90 henkeä äänesti bolshevistista päätöslauselmaa, jossa kehotettiin boikotoimaan sotateollisuuskomiteoita ja lopettamaan sota vallankumouksen kautta, ja 81 henkeä äänesti menshevikkien päätöslauselmaa. Vasta toistamiseen pidetyssä kokouksessa, kun bolshevikkeja kannattavat työläiset olivat poistuneet kokouksesta, menshevikkien onnistui Gvozdevin ja provokaattori Abrosimovin johdolla valita 10 henkeä »työläisryhmään».
Bolshevikkien suorittaman selitystyön tuloksena vaalit suoritettiin vain 70:ssä alueiden ja paikkakuntien 239 sotateollisuuskomiteasta ja työväen edustajia valittiin vain 36 komiteaan. Toim.