Vladimir Lenin

Valtiosta


Kirjoitettu: Heinäkuussa 1919
Julkaistu: Luento Sverdlovin yliopistossa 11. heinäkuuta 1919, julkaistu 18. tammikuuta 1929 »Pravda»ssa
Lähde: »Valtiosta». Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi 1945
Skannaus: Miika Salo
HTML: Jani Kaarela


 

Toverit! Meidän tämänpäiväisen keskustelumme aihe sen suunnitelman mukaan, joka teillä on hyväksytty ja joka minulle ilmoitettiin, on kysymys valtiosta. En tiedä, missä määrin te jo tunnette tätä kysymystä. Ellen erehdy, teidän kurssinne ovat vasta alkaneet ja te joudutte ensi kertaa järjestelmällisesti tarttumaan tähän kysymykseen. Jos asia on siten, niin on hyvin mahdollista, että ensimmäisessä luennossa tästä vaikeasta kysymyksestä minun ei onnistu päästä riittävään esityksen selvyyteen ja asian ymmärrettäväksi tekemiseen monille kuulijoille. Ja jos näin kävisi, niin pyydän, ettette olisi siitä millännekään, sillä kysymys valtiosta on yksi kaikkein monimutkaisimmista, vaikeimmista ja porvarillisten tiedemiesten, kirjailijain ja filosofien ehkä eniten sotkemista kysymyksistä. Sen vuoksi ei pidä milloinkaan odottaa, että voitaisiin lyhyessä keskustelussa. yhdellä kerralla päästä täyteen selvyyteen tästä kysymyksestä. Ensimmäisen keskustelun jälkeen tästä kysymyksestä on pantava merkille käsittämättömät tai epäselvät kohdat, palatakseen niihin toisen, kolmannen ja neljännen kerran, ja myöhemmin täydentääkseen ja selvittääkseen edelleen sekä lukemalla että erillisten luentojen ja keskustelujen perusteella sitä, mikä on jäänyt käsittämättä. Toivon, että meidän onnistuu kokoontua vielä kerran ja silloin voidaan kaikista lisäkysymyksistä vaihtaa mielipiteitä ja tarkistaa, mikä on jäänyt eniten epäselväksi. Toivon myöskin, että keskustelujen ja luentojen lisäksi te omistatte jonkun ajan edes joidenkin Marxin ja Engelsin pääteosten lukemiselle. Kirjallisuusluettelosta ja oppikirjoista, joita neuvosto- ja puoluekoulun oppilaat saavat kirjastosta, joka teillä on, — te epäilemättä löydätte nämä pääteokset, ja vaikka esityksen vaikeatajuisuus taaskin saattaa heti alussa jotakuta pelästyttää, — on taaskin varoitettava, että siitä ei pidä olla millänsäkään, sillä se, mikä on jäänyt käsittämättä ensi kertaa lukiessa, tulee ymmärrettäväksi toistamiseen lukiessa, ja kun te myöhemmin tartutte kysymykseen jonkun verran toiselta puolelta, sillä toistan vielä kerran, että kysymys on niin monimutkainen ja porvarillisten tiedemiesten ja kirjailijain siinä määrin sotkema, että jokaisen henkilön, joka haluaa vakavasti harkita tätä kysymystä ja itsenäisesti omaksua sen, on tartuttava siihen useamman kerran, palattava siihen yhä uudelleen, mietittävä kysymystä eri puolilta päästäkseen sen selvään ja. varmaan ymmärtämiseen. Ja tähän kysymykseen palaaminen on teille sitäkin helpompaa, kun se on sellainen koko politiikan perus- ja pohjakysymys, että ei vain sellaisena myrskyisänä vallankumousaikana kuin se, mitä me nyt elämme, vaan kaikkein rauhallisimpana aikana jokaisessa sanomalehdessä, minkä tahansa taloudellisen tai poliittisen kysymyksen yhteydessä teidän eteenne nousee aina kysymys: mitä on valtio, mikä on sen olemus, mikä on sen merkitys ja millainen on meidän puolueemme, puolueen, joka taistelee kapitalismin kukistamiseksi, kommunistien puolueen suhtautuminen valtioon, - joka päivä te palaatte tähän kysymykseen syystä tai toisesta. Ja pääasia on, että tuloksena lukemastanne sekä kuulemistanne keskusteluista ja luennoista valtiosta te oppisitte taidon tarttua tähän kysymykseen itsenäisesti, sillä tämä kysymys tulee kohtaamaan teidät mitä erilaisimmissa tilanteissa, jokaisessa pienessä kysymyksessä, mitä odottamattomimmissa yhteyksissä, keskusteluissa ja kiistoissa vastustajien kanssa. Vasta silloin, jos te opitte itsenäisesti käsittelemään tätä kysymystä vasta silloin te voitte pitää itseänne riittävän varmoina vakaumuksissanne ja riittävällä menestyksellä puolustaa niitä kenen edessä tahansa ja milloin tahansa.

Näiden pikkuhuomautusten jälkeen siirryn itse kysymykseen mitä valtio on, miten se on syntynyt ja millaisen täytyy pääasiassa olla työväenluokan puolueen suhtautumisen valtioon, puolueen, joka taistelee kapitalismin täydellisen kukistamisen. puolesta, — kommunistien puolueen.

Puhuin jo siitä, että tuskin löytyy toista kysymystä, jota porvarillisen tieteen, filosofian, lakitieteen, kansantaloustieteen ja sanomalehdistön edustajat olisivat tahallaan ja tahtomattaan siinä määrin sotkeneet kuin kysymys valtiosta. Hyvin usein tämä kysymys vielä nytkin sekoitetaan uskonnollisiin kysymyksiin, hyvin usein ei ainoastaan uskonnollisten oppien edustajat (heiltähän sitä voidaan odottaa täysin luonnollisesti), vaan sellaisetkin ihmiset, jotka pitävät itseään vapaina uskonnollisista ennakkoluuloista, sekoittavat valtiota koskevan erikoiskysymyksen uskonnon kysymyksiin ja koettavat rakentaa — hyvin usein monimutkaista, aatteellisin ja filosofisin ottein ja perusteluin, — oppia siitä, että valtio on jotain jumalallista, jotain yliluonnollista, että se on eräänlainen voima, jolla ihmiskunta on elänyt ja joka antaa tai voi antaa ihmisille ja tuo mukanaan jotain, mikä ei ole ihmisestä, vaan ulkoapäin hänelle annettua, että se on jumalallista syntyperää oleva voima. Ja täytyy sanoa, että tämä oppi on niin kiinteästi sidottu riistäjäluokkien — tilanherrain ja kapitalistien — etuihin, siinä määrin palvelee heidän etujaan, on niin syvälle imeytynyt herrojen porvarillisten edustajain kaikkiin tottumuksiin, kaikkiin mielipiteisiin, koko tieteeseen, että sen jätteitä te tapaatte joka askeleella, aina menshevikkien ja eserrien (sosialivallankumouksellisten) mielipiteisiin saakka valtiosta, heidän, jotka suuttumuksella kieltävät ajatuksen, että he ovat riippuvaisuudessa uskonnollisista ennakkoluuloista ja ovat varmoja siitä, että he voivat katsoa valtioon järkevästi. Tämä kysymys on niin sotkettu ja tehty monimutkaiseksi sen vuoksi, että se (tässä suhteessa se jää jälkeen ainoastaan taloustieteen perusteista) koskee hallitsevien luokkien etuja enemmän kuin mikään muu kysymys. Oppia valtiosta käytetään yhteiskunnallisten etuoikeuksien puolusteluna, riiston puolusteluna, kapitalismin puolusteluna, — juuri siksi on mitä suurin virhe, jos odotetaan tässä kysymyksessä puolueettomuutta, jos tässä kysymyksessä: otetaan asia siltä kannalta, että ihmiset, jotka vaateliaasti vetoavat tieteellisyyteensä, voisivat muka tässä antaa teille puhtaan tieteen näkökannan. Valtiokysymyksessä, valtio-opissa, valtioteoriassa te näette aina, kun tutustutte kysymykseen ja riittävästi siihen syvennytte, näette aina eri luokkien taistelun keskenään, taistelun, joka heijastuu tai saa ilmauksensa valtiota koskevien katsantokantojen taistelussa, valtion tehtävän ja merkityksen arvioinnissa.

Jotta voitaisiin tarttua tähän kysymykseen kaikkein tieteellisimmällä tavalla, on luotava edes pikainen historiallinen silmäys siihen, miten valtio on syntynyt ja miten se on kehittynyt. Kaikkein varminta yhteiskuntatieteen kysymyksessä ja välttämätöntä sitä varten, että todella hankittaisiin tottumus tarttua oikein tähän kysymykseen päästämättä itseään harhateille pikkuseikkojen suuressa paljoudessa tahi taistelevien mielipiteiden suunnattomassa moninaisuudessa, — kaikkein tärkeintä, jotta tähän kysymykseen voitaisiin tarttua tieteelliseltä kannalta - on se, että ei unohdeta historiallista perusyhteyttä. että katsotaan jokaista kysymystä siltä kannalta, miten määrätty ilmiö historiassa on syntynyt, mitkä päävaiheet tämä ilmiö on kehityksessään käynyt läpi, ja tämän sen kehityksen kannalta katsotaan, mitä kysymyksessäolevasta ilmiöstä on tullut nyt.

Toivon, että valtiokysymyksessä te tutustutte Engelsin teokseen Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä. Se on nykyaikaisen sosialismin perusteoksia, jossa voi suhtautua luottamuksella jokaiseen lauseeseen, luottaen siihen, että jokainen lause on sanottu ei umpimähkään, vaan on kirjoitettu valtavan historiallisen ja poliittisen aineiston perusteella. Epäilemättä eivät tuossa teoksessa kaikki osat ole yhtä helppotajuisesti ja ymmärrettävästi esitettyjä: jotkut niistä edellyttävät lukijaa, jolla on jo määrätyt historialliset ja taloudelliset tiedot. Mutta sanon taaskin: ei pidä olla millänsäkään, jos ei heti ymmärrä tätä teosta sen luettuaan. Niin ei käy juuri milloinkaan kenellekään. Mutta palatessanne siihen myöhemmin, kun mielenkiinto herää, te pääsette siihen, että tulette ymmärtämään sen valtaosaltaan, joskaan ei aivan kaikkea. Muistutan tästä kirjasta sen vuoksi, että se opettaa oikealla tavalla tarttumaan kysymykseen mainitussa suhteessa. Se alkaa historiallisesta katsauksesta siihen, miten valtio on syntynyt.

Voidakseen oikein tarttua tähän kysymykseen, kuten jokaiseenkin kysymykseen, esimerkiksi kysymykseen kapitalismin synnystä, ihmisten harjoittamasta toisten ihmisten riistosta, kysymykseen sosialismista, siitä, miten sosialismi on ilmestynyt, mitkä olosuhteet sen ovat synnyttäneet, — jokaiseen sellaiseen kysymykseen voidaan tarttua vakavasti, varmuudella, ainoastaan luomalla historiallinen silmäys sen kehitykseen kokonaisuudessaan. Tässä kysymyksessä on ennen kaikkea kiinnitettävä huomiota siihen, että valtio ei ole aina ollut olemassa. On ollut aika, jolloin valtiota ei ollut. Valtio ilmestyy ilmestyy siellä ja silloin, missä ja milloin ilmestyy yhteiskunnan jakautuminen luokkiin, kun ilmestyvät riistäjät ja riistettävät.

Siihen saakka, kun ilmestyi ensimmäinen ihmisen harjoittaman toisen ihmisen riiston muoto, ensimmäinen luokkajakautumisen muoto — jakautuminen orjanomistajiin ja orjiin, siihen saakka oli vielä olemassa patriarkaalinen eli — kuten sitä joskus nimitetään — klaaniperhe (klaani — sukupolvi, suku, jolloin ihmiset elivät sukuina, sukupolvina), ja näiden alkuaikojen jäljet ovat jääneet monien alkuasteella olevien kansojen elintapoihin kyllin selvinä, ja jos otatte minkä tahansa teoksen, joka käsittelee alkukulttuuria, niin te tapaatte aina enemmän tai vähemmän selviä kuvauksia, viitteitä tai muistoja siitä, että on ollut aika, enemmän tai vähemmän alkukommunismin kaltainen, jolloin ei ollut yhteiskunnan jakautumista orjanomistajiin ja orjiin. Eikä silloin ollut valtiota, ei ollut erikoista koneistoa järjestelmällistä väkivaltaa varten ja ihmisten alistamiseksi väkivaltaan. Sellaista koneistoa sanotaankin valtioksi.

Alkuyhteiskunnassa, kun ihmiset elivät vielä pieninä sukuina, ollen kehityksensä alimmilla asteilla, tilassa, joka lähenteli villeyden tilaa; aikakautena, jonka nykyisestä sivistyneestä ihmiskunnasta eroittavat useat vuosituhannet, — siihen aikaan ei vielä näy merkkejä valtion olemassaolosta. Me näemme tottumusten herruuden, näemme auktoriteetin, kunnioituksen,. vallan, joka oli suvun vanhimmalla, näemme, että tämä valta tunnustettiin joskus kuuluvaksi naisille, — naisen asema ei. silloin ollut nykyisen oikeudettoman, sorronalaisen aseman. kaltainen, — mutta missään emme näe erikoista ryhmää ihmisiä, jotka eroittautuvat hallitakseen toisia, ja hallitsemisen etuja silmälläpitäen ja hallitsemistarkoituksessa pitääkseen järjestelmällisesti, alituisesti hallussaan määrättyä pakoituskoneistoa, väkivaltakoneistoa, jollaisia nykyaikana ovat, kuten te kaikki ymmärrätte, aseistetut sotaväen osastot, vankilat ja muut keinot, joilla vieras tahto alistetaan väkivaltaan, — se mikä muodostaa valtion olemuksen.

Jos emme ajattele niitä niin sanottuja uskonnollisia oppeja, oveluuksia, filosofisia rakennelmia, niitä erilaisia mielipiteitä, joita porvarilliset tiedemiehet rakentelevat, vaan etsimme asian todellista ydintä, niin näemme, että valtio pelkistyy juuri sellaiseksi ihmisyhteiskunnan keskuudesta eroittautuneeksi hallintokoneistoksi. Kun ilmestyy sellainen erikoinen ihmisryhmä, jolla ei; ole muuta tekemistä kuin hallita ja joka hallitsemista varten. tarvitsee erikoista pakoituskoneistoa, jolla vieras tahto alistetaan väkivaltaan — vankiloita, erikoisia joukko-osastoja, sotaväkeä ym., silloin ilmestyy valtio.

Mutta on ollut aika, jolloin valtiota ei ollut, jolloin yleistä yhteyttä, itse yhteiskuntaa, kuria, työn järjestelyä piti yllä tottumuksen, perinteiden voima, arvovalta tai kunnioitus, jota nauttivat suvun vanhimmat tai naiset, joilla siihen aikaan ei ollut ainoastaan tasa-arvoinen asema miesten rinnalla, vaan usein korkeampikin asema ja jolloin erikoista ihmisryhmää — hallitsemisen ammattimiehiä ei ollut. Historia osoittaa, että valtio erikoisena ihmisten pakoittamiskoneistona on ilmestynyt vasta siellä ja silloin, missä ja milloin on ilmestynyt yhteiskunnan jakautuminen luokkiin — siis jakautuminen sellaisiin ihmisryhmiin, joista toiset voivat alituisesti omistaa itselleen toisen työn tulokset, jossa toinen riistää toista.

Ja tämä yhteiskunnan jakautuminen luokkiin historiassa on meidän aina pidettävä selvästi silmäimme edessä perustosiasiana. Kaikkien ihmisyhteiskuntien kehitys vuosituhansien kuluessa poikkeuksetta kaikissa maissa osoittaa meille tämän kehityksen yleisen lainmukaisuuden, säännöllisyyden, vuorojärjestyksen sillä tavalla, että alussa on luokaton yhteiskunta - alkuperäinen patriarkaalinen yhteiskunta, alkuyhteiskunta, jossa ei ollut ylimyksiä; sitten — orjuuteen perustuva orjanomistajayhteiskunta. Tämän tien on kulkenut koko nykyinen sivistynyt Eurooppa — orjuus oli täysin vallitsevana 2 tuhatta vuotta sitten. Tämän tien on kulkenut muiden maanosien kansojen suunnaton enemmistö. Vähimmin kehittyneille kansoille on orjuuden jälkiä jäänyt vielä nytkin ja orjalaitoksia esimerkiksi Afrikassa te löydätte vielä nytkin. Orjanomistajat ja orjat — se on ensimmäinen suuri luokkajako. Ensinmainittu ryhmä ei omistanut ainoastaan kaikkia tuotantovälineitä — maata, työkaluja, niin alkeellisia kuin ne siihen aikaan olivatkin, vaan se omisti myöskin ihmiset. Tätä ryhmää sanottiin orjanomistajiksi, ja niitä, jotka tekivät työtä ja antoivat muille työn tulokset, sanottiin orjiksi.

Tämän muodon jälkeen seurasi historiassa toinen muoto - maaorjuus. Orjuus muuttui useimmissa maissa kehittyessään maaorjuudeksi. Yhteiskunnan perusjako oli jakautuminen maaorjuuttaja-tilanherroihin ja maaorja-talonpoikiin. Ihmisten välisten suhteiden muoto muuttui. Orjanomistajat olivat pitäneet orjia omaisuutenaan, laki vahvisti tämän käsityksen ja piti orjia esineenä, joka oli kokonaan orjanomistajan vallassa. Maaorjatalonpoikaan nähden jäi luokkasorto, riippuvaisuus, mutta maaorjuuttaja-tilanherran ei katsottu omistavan talonpoikaa, kuten esinettä, vaan oli hänellä oikeus ainoastaan tämän työhön ja pakoittamiseen suorittamaan määrätyn työvelvollisuuden. Käytännössä, kuten kaikki tiedätte, ei maaorjuus varsinkaan Venäjällä, missä se pysyi kauimmin ja sai erittäin karkeita muotoja. mitenkään eronnut orjuudesta. Edelleen maaorjayhteiskunnassa, sitä mukaa kuin kauppa kehittyi, maailmanmarkkinat ilmestyivät, sitä mukaa kuin rahan kiertokulku kehittyi, ilmestyi uusi luokka — kapitalistien luokka. Tavarasta, tavaranvaihdosta, rahavallan ilmestymisestä syntyi pääoman valta. XVIII vuosisadalla, eli oikeammin sanoen XVIII vuosisadan lopulla ja XIX vuosisadan kuluessa tapahtui vallankumouksia koko maailmassa. Maaorjuus tungettiin pois kaikista länsi-Euroopan maista. Kaikkein myöhimmin se tapahtui Venäjällä. Venäjällä tapahtui myöskin vuonna 1861 mullistus, jonka seurauksena oli yhteiskuntamuodon vaihtuminen toiseen — maaorjuuden korvaaminen kapitalismilla, jonka vallitessa luokkajako jäi pysymään, jäivät pysymään myöskin erilaiset maaorjuuden jäljet ja jäännökset, mutta pääasiassa luokkajako sai toisen muodon.

Pääoman omistajat, maan omistajat, tehtaiden omistajat ovat olleet ja ovat kaikissa kapitalistisissa valtioissa väestön mitätön vähemmistö, joka täydellisesti määräilee koko kansan työstä ja niin ollen pitää hallussaan, sortonsa ja riistonsa alaisuudessa koko työtätekevien joukkoa, jonka enemmistö on proletaareja, palkkatyöläisiä, jotka tuotantoprosessissa saavat elämisen välineet ainoastaan työkäsiensä, työvoimansa myynnistä. Talonpojat, jotka vielä maa orjuuden aikana olivat olleet hajallaan ja murjottuja, muuttuivat kapitalismiin siirryttäessä osaksi (enemmistöltään) proletaareiksi, osaksi (vähemmistöitään) varakkaaksi talonpoikaistoksi, joka itse palkkasi työväkeä ja oli maalaisporvaristoa.

Tämä perusseikka — yhteiskunnan siirtyminen alkuperäisistä orjuuden muodoista maaorjuuteen ja vihdoin kapitalismiin — on teidän aina pidettävä mielessänne, sillä vain muistamalla tämän perusseikan, vain asettamalla näihin peruspuitteisiin kaikki poliittiset opit te pystytte oikein arvioimaan näitä oppeja ja saamaan selville, mihin ne kuuluvat, sillä jokainen näistä ihmiskunnan historian suurista kausista — orjanomistus-, maaorjuus- ja kapitalistinen kausi — käsittää kymmeniä ja satoja vuosisatoja ja sisältää sellaisen paljouden poliittisia muotoja, erilaisia poliittisia oppeja, mielipiteitä, vallankumouksia, että saada selvää kaikesta tästä äärettömästä kirjavuudesta ja suunnattomasta moninaisuudesta, — varsinkin kun siihen yhdistyvät porvarillisten tiedemiesten ja poliitikkojen poliittiset, filosofiset ja muut opit, voidaan vain siinä tapauksessa, jos lujasti pidetään kiinni johtavasta peruslangasta — tästä yhteiskunnan jakautumisesta luokkiin, luokkaherruuden muotojen muuttumisesta ja tältä näkökannalta tutkitaan kaikkia yhteiskunnallisia kysymyksiä — taloudellisia, poliittisia, henkisiä, uskonnollisia jne.

Jos te tämän perusjaon kannalta katsotte valtiota, niin näette, että ennen yhteiskunnan jakautumista luokkiin, kuten jo sanoin, ei valtiota ollut. Mutta sitä mukaa kuin yhteiskunnallinen luokkajakautuminen ilmestyy ja lujittuu, sitä mukaa kuin ilmestyy luokkayhteiskunta. sitä mukaa ilmestyy ja lujittuu valtio. Ihmiskunnan historiassa on kymmeniä ja satoja maita, jotka ovat kokeneet ja kokevat parhaillaan orjuutta, maaorjuutta ja kapitalismia. Jokaisessa niistä, huolimatta suunnattomista historiallisista muutoksista, jotka ovat tapahtuneet, huolimatta kaikista poliittisista tilannevaihteluista ja kaikista vallankumouksista, jotka ovat olleet yhteydessä tähän ihmiskunnan kehitykseen, siirtymiseen orjuudesta maaorjuuden kautta kapitalismiin ja nykyiseen yleismaailmalliseen taisteluun kapitalismia vastaan, — te näette aina valtion ilmaantumisen. Se on aina ollut määrätty koneisto, joka on eroittautunut yhteiskunnasta ja jonka on muodostanut ihmisryhmä, jonka tehtävänä on yksinomaan tahi miltei yksinomaan tai pääasiassa hallitseminen. Ihmiset jakautuvat hallittaviin ja hallitsemisen ammattimiehiin, niihin, jotka nousevat yhteiskunnan yläpuolelle ja joita sanotaan hallitusmiehiksi, valtion edustajiksi.

Tämä koneisto, tämä ihmisryhmä, joka hallitsee muita, pitää aina käsissään määrättyä pakoituskoneistoa, fyysillisen voiman koneistoa, — samantekevää, saako tämä väkivalta ihmisten yli ilmauksensa alkuperäisessä nuijassa, tahi orjuuden kaudella - täydellisemmässä aseistuksen tyypissä tahi tuliaseessa, joka ilmestyi keskiajalla, tahi vihdoin nykyaikaisessa aseessa, joka XX vuosisadalla saavutti teknillisiä ihmeitä ja täydellisesti perustuu nykyaikaisen tekniikan viime saavutuksiin. Väkivallan käyttämistavat ovat muuttuneet, mutta aina, kun on ollut valtio, on jokaisessa yhteiskunnassa ollut ryhmä ihmisiä, jotka ovat hallinneet, jotka ovat komentaneet, olleet herroina ja jotka valtansa säilyttämiseksi ovat pitäneet käsissään fyysillisen pakoituksen koneistoa, väkivaltakoneistoa, sitä aseistusta. joka on vastannut kunkin aikakauden teknillistä tasoa. Ja syventymällä tarkastelemaan näitä yleisiä ilmiöitä ja asettamalla itsellemme kysymyksen, miksi valtiota ei ollut silloin. kun ei ollut luokkia, kun ei ollut riistäjiä eikä riistettyjä, ja miksi se ilmestyi silloin, kun luokat ilmestyivät, — ainoastaan siten me löydämme täsmällisen vastauksen kysymykseen valtion olemuksesta ja merkityksestä.

Valtio on kone yhden luokan herruuden ylläpitämiseksi toisen yli. Kun yhteiskunnassa ei ollut luokkia, kun ihmiset olemassaolonsa orjakauden edellä työskentelivät suuren tasa-arvoisuuden alkuperäisissä olosuhteissa, vielä mitä alhaisimman työn tuottavaisuuden vallitessa, jolloin alkuihminen vaivoin hankki itselleen kaikkein karkeimman alkuperäisen olemassaolon välttämättömät välineet, silloin ei ilmestynyt eikä voinut ilmestyä myöskään erikoista ihmisryhmää, joka olisi varta vasten eroittautunut hallitsemista varten ja joka olisi ollut koko muun yhteiskunnan herrana. Vasta kun ilmestyi luokkajakautumisen ensimmäinen muoto, kun ilmestyi orjuus, kun keskittymällä maanviljelystyön kaikkein karkeimpiin muotoihin voitiin määrätylle ihmisluokalle tuottaa jonkunlainen ylijäämä, kun tämä ylijäämä ei ollut ehdottomasti välttämätön orjan mitä kurjimman olemassaolon ylläpitoon ja joutui orjanomistajan kasiin, kun niin ollen tämän orjanomistajaluokan olemassaolo lujittui ja sitä varten, että se lujittuisi, oli välttämätöntä, että valtio ilmestyisi.

Ja se ilmestyi, — orjanomistajavaltio, — koneisto, joka antoi orjanomistajain käsiin vallan, mahdollisuuden hallita kaikkia orjia. Sekä yhteiskunta että valtio olivat silloin paljoa pienempiä kuin nyt, niiden käytettävissä oli monin verroin heikompi yhteyskoneisto - silloin ei ollut nykyisiä kulku- ja yhteysvälineitä. Vuoret, joet ja meret olivat tavattoman paljon suurempia esteitä kuin nyt, ja valtion muodostuminen tapahtui paljoa ahtaampien maantieteellisten rajojen puitteissa. Teknillisesti heikko valtiokoneisto palveli valtiota, joka ulottui verrattain ahtaisiin rajoihin ja ahtaaseen toimintapiiriin. Mutta sittenkin oli koneisto, joka pakoitti orjat pysymään orjuudessa, piti yhteiskunnan yhtä osaa toisen pakoituksessa ja sorrossa. Ilman vakituista pakoituskoneistoa on mahdotonta pakoittaa toista lukumäärältään suurempaa yhteiskunnan osaa tekemään, järjestelmällisesti työtä toisen hyväksi. Niin kauan kuin luokkia ei ollut, ei myöskään ollut tätä koneistoa. Kun luokat ilmestyivät, niin kaikkialla ja aina tämän jaon kasvun ja lujittumisen mukana ilmestyi myöskin erityinen laitos — valtio. Valtion muodot ovat olleet hyvin erilaisia.

Orjanomistusaikoina. edistyneimmissä, silloisten käsitteiden mukaan sivistyneimmissä kulttuurivaltioissa, esimerkiksi antiikin Kreikassa ja Roomassa, jotka kokonaan perustuivat orjuuteen, havaitsemme jo erilaisia valtion muotoja. Jo silloin syntyy ero monarkian ja tasavallan, aristokratian ja demokratian välillä. Monarkia — yhden henkilön valtana, tasavalta — kaikenlaisen valitsemattoman vallan puuttumisena; aristokratia - verrattain pienen vähemmistön. valtana, demokratia — kansan valtana (demokratia kirjaimellisesti käännettynä kreikan kielestä merkitseekin kansanvaltaa). Kaikki nämä eroavaisuudet syntyivät orjuuden kaudella. Näistä eroavaisuuksista huolimatta orjanomistuskauden. Valtio oli orjanomistajavaltio, yhdentekevää, oliko se monarkia tai tasavalta, aristokraattinen vai demokraattinen.

Jokaisessa vanhan ajan historian oppikurssissa, kuunnellessanne luentoa tästä aiheesta, te kuulette taistelusta, jota käytiin monarkististen ja tasavaltalaisten valtioiden välillä, mutta perusseikka oli se, että orjia ei pidetty ihmisinä; ei siinä kaikki, että heitä ei pidetty kansalaisina, heitä ei pidetty edes ihmisinä. Rooman laki katsoi heidät esineiksi. Laki taposta, puhumattakaan muista ihmisten henkilöllisyyden suojelemista koskevista laeista, ei koskenut orjia. Se puolusti ainoastaan orjanomistajia, jotka yksinään tunnustettiin täysiarvoisiksi kansalaisiksi. Mutta jos perustettiin monarkia, niin se oli orjanomistaja-monarkia, jos tasavalta — niin se oli orjanomistaja-tasavalta. Niissä nauttivat orjanomistajat kaikkia oikeuksia, mutta orjat olivat esineitä lain mukaan, ja heitä kohtaan ei ollut ainoastaan mahdollinen minkälainen väkivalta tahansa, vaan orjan tappamistakaan ei pidetty rikoksena. Orjanomistaja-tasavallat erosivat toisistaan sisäisen järjestyksensä puolesta oli aristokraattisia ja demokraattisia tasavaltoja. Aristokraattisessa tasavallassa osallistui vaaleihin pieni määrä etuoikeutettuja, demokraattisessa osallistuivat kaikki, mutta taaskin kaikki orjanomistajat, kaikki paitsi orjat. Tämä perusseikka on pidettävä mielessä, sillä se luo eniten valoa kysymykseen valtiosta ja osoittaa selvästi valtion olemuksen.

Valtio on kone, jolla luokka sortaa toista luokkaa, kone, jolla yhden luokan alaisuudessa pidetään muut alistetut luokat. Tämän koneen muodot ovat erilaiset. Orjanomistajavaltiossa on monarkia, aristokraattinen tasavalta, jopa demokraattinenkin tasavalta. Todellisuudessa ovat hallitsemismuodot olleet hyvin erilaisia, mutta asian ydin on aina ollut sama: orjilla ei ole ollut minkäänlaisia oikeuksia ja he ovat pysyneet sorrettuna luokkana, heitä ei ole tunnustettu ihmisiksi. Samaa näemme maaorjavaltiossa.

Riiston muodon vaihtuminen muutti orjanomistajavaltion maaorjavaltioksi. Tällä seikalla oli suuri merkitys. Orjanomistajayhteiskunnassa - orjan täydellinen oikeudettomuus, häntä ei tunnustettu ihmiseksi; maaorjayhteiskunnassa — talonpojan kiinnittäminen maahan. Maaorjuuden perustunnusmerkki on se, että talonpoikaisto (ja silloin talonpojat muodostivat enemmistön, kaupunkilaisväestö oli äärimmäisen vähän kehittynyt) katsottiin maahan kiinnitetyksi, — siitä on johtunut myöskin itse käsite - maaorjuus. Talonpoika voi työskennellä jonkun määrän päiviä omaksi hyväkseen sillä maapalstalla, jonka tilanherra hänelle antoi, muun osan päiviä maaorja-talonpoika työskenteli herran hyväksi. Luokka-yhteiskunnan olemus jäi ennalleen: yhteiskuntaa piti yllä luokkariisto. Täysiarvoisia voivat olla ainoastaan tilanherrat, talonpojat katsottiin oikeudettomiksi. Käytännössä heidän asemansa erosi hyvin vähän orjien asemasta orjanomistajavaltiossa. Mutta kuitenkin heidän vapauttamiseensa, talonpoikien vapauttamiseen avautui leveämpi tie, sillä maaorja-talonpoikaa ei pidetty tilanherran suoranaisena omaisuutena. Hän sai viettää osan aikaa omalla palstallaan, sai niin sanoaksemme jossain määrin kuulua itselleen, ja vaihdon sekä kauppasuhteiden kehitys mahdollisuuden laajentuessa maaorjuus rakoili yhä enemmän ja enemmän, ja talonpoikaiston vapautuksen piiri laajeni yhä. Maaorja-yhteiskunta on aina ollut monimutkaisempi kuin orjanomistaja-yhteiskunta. Siinä eli paljon ainesta kaupan ja teollisuuden kehittymiselle, mikä jo siihen aikaan vei kapitalismia kohti. Keskiaikana oli maaorjuus vallitsevana. Ja silloinkin valtion muodot olivat erilaiset, silloinkin näemme sekä monarkian että tasavallan, vaikkakin paljoa heikommin ilmenevänä, mutta hallitseviksi tunnustettiin aina yksistään vain maaorjanomistaja-tilanherrat. Maaorjatalonpojat oli ehdottomasti jätetty kaikenlaisten poliittisten oikeuksien ulkopuolelle.

Sekä orjuuden että maaorjuuden vallitessa ei pienen vähemmistön herruutta ihmisten suunnattoman enemmistön yli voida toteuttaa ilman pakoitusta. Koko historia on täynnä sorrettujen luokkien keskeytymättömiä yrityksiä sorron kukistamiseksi. Orjuuden historia tuntee monia vuosikymmeniä kestäneitä sotia orjuudesta vapautumisen puolesta. Muuten, spartakistien nimen, jonka nyt ovat omaksuneet Saksan kommunistit, tämä ainoa Saksan puolue, joka todella taistelee kapitalismin iestä vastaan, — tämän nimen he ovat ottaneet sen vuoksi, että Spartacus oli kaikkein suurimpien orjakapinain huomattavimpia sankareita noin kaksi tuhatta vuotta .sitten. Useiden vuosien kuluessa kaikkivoivalta näyttänyt Rooman keisarikunta, joka kokonaan perustui orjuuteen, sai !kokea järkytyksiä ja iskuja suuren orjien kapinan taholta, -orjien, jotka aseistautuivat ja liittyivät yhteen Spartacuksen johdolla, muodostaen valtavan suuren armeijan. Loppujen lopuksi heidät lyötiin hajalle, otettiin kiinni, alistettiin orjanomistajain toimeenpanemille kidutuksille. Nämä kansalaissodat käyvät läpi koko luokkayhteiskunnan olemassaolon historian. Esitin juuri esimerkin kaikkein suurimmasta sellaisesta kansalaissodasta orjanomistuskaudella. Koko maaorjuuden kausi on samoin täynnä alituisia talonpoikien kapinoita. Esimerkiksi Saksassa keskiajalla saavutti laajat mitat ja muuttui talonpoikien kansalaissodaksi tilanherroja vastaan taistelu kahden luokan, tilanherrojen ja maaorjatalonpoikien välillä. Te kaikki tiedätte esimerkkejä tuollaisista useaan otteeseen toistuneista talonpoikien kapinoista maaorjuuttajatilanherroja vastaan Venäjälläkin.

Herruutensa pystyssä pitämiseksi, valtansa säilyttämiseksi tilan herralla piti olla koneisto, joka yhdistäisi hänen alaisuuteensa suuren määrän ihmisiä, alistaisi nämä määrättyihin lakeihin, sääntöihin, - ja kaikki nämä lait tarkoittivat pääasiassa yhtä ja samaa — tilanherran vallan ylläpitämistä maaorja-talonpoikaiston yli. Se olikin maaorjavaltio, joka esimerkiksi Venäjällä tai täysin takapajuisissa Aasian maissa, missä maaorjuus vallitsee näihin saakka — se on muotonsa puolesta ollut erilaista — on ollut joko tasavaltalainen tai monarkistinen. Kun valtio oli monarkistinen, tunnustettiin yhden valta; kun se oli tasavaltalainen, tunnustettiin enemmän tai vähemmän tilanherra-yhteiskunnan keskuudesta valittujen osanotto, - niin oli maaorjayhteiskunnassa. Maaorjayhteiskunnassa vallitsi sellainen luokkajako, jolloin suunnaton enemmistö — maaorja-talonpoikaisto — oli täydellisesti riippuvainen mitättömästä vähemmistöstä — tilanherroista, jotka omistivat maan.

Kaupan kehittyminen, tavaranvaihdon kehittyminen vei uuden luokan - kapitalistien muodostumiseen. Pääoma syntyi keskiajan lopulla, jolloin maailmankauppa Amerikan löydön jälkeen saavutti valtavan kehityksen, jolloin kallisarvoisten metallien määrä lisääntyy, jolloin hopeasta ja kullasta tuli vaihtoväline, jolloin rahan kiertokulku antoi mahdollisuuden pitää suunnattomia rikkauksia yksissä käsissä. Hopea ja kulta tunnustettiin rikkaudeksi koko maailmassa. Tilanherraluokan taloudelliset voimat rappeutuivat, ja uuden luokan, — pääoman edustajien — voima kehittyi. Yhteiskunnan uudestijärjestely tapahtui sillä tavoin, että kaikki kansalaiset tulisivat ikäänkuin tasa-arvoisiksi, että vanha jako orjanomistajiin ja orjiin raukeaisi, että kaikki katsottaisiin tasa-arvoisiksi lain edessä riippumatta siitä, millaisen pääoman kukin omistaa — olkoon hänellä maata yksityisomistuksen oikeudella, tai olkoon hän köyhimys, jolla on pelkät työkädet — kaikki ovat tasa-arvoisia lain edessä. Laki suojelee yhtäläisesti kaikkia, suojelee omaisuutta, kenellä sitä on, omaisuuden anastamis- tai, vahingoittamisyrityksiltä sen joukon taholta, joka ollen vailla omaisuutta, ollen vailla kaikkea muuta kuin omia käsiään vähitellen köyhtyy, joutuu häviöön ja muuttuu proletaareiksi. Sellainen on kapitalistinen yhteiskunta.

En voi pysähtyä käsittelemään sitä yksityiskohtaisesti. Tähän kysymykseen te palaatte vielä, kun tulette keskustelemaan puolueen ohjelmasta — silloin te saatte kuulla selostuksen kapitalistisesta yhteiskunnasta. Tämä yhteiskunta esiintyi maaorjajärjestelmää vastaan, vanhaa maaorjuutta vastaan vapauden tunnuksin. Mutta se oli vapautta niitä varten, joilla on omaisuutta. Ja kun maaorjuus murrettiin, mikä tapahtui. XVIII vuosisadan lopulla ja XIX vuosisadan alussa — Venäjällä se tapahtui myöhemmin kuin muissa maissa, v. 1861 — silloin maaorjuuttajavaltion tilalle tuli kapitalistinen valtio, joka julistaa tunnuksekseen koko kansan vapauden, sanoo ilmaisevansa koko kansan tahtoa, kieltää olevansa luokkavaltio, ja tällöin sosialistien, jotka taistelevat koko kansan vapauden puolesta, ja kapitalistisen valtion välillä kehittyy taistelu, joka on nyt johtanut sosialistisen Neuvostotasavallan luomiseen ja joka käsittää koko maailman.

Jotta ymmärrettäisiin kansainvälistä pääomaa vastaan alkanut taistelu, jotta ymmärrettäisiin kapitalistisen valtion olemus, on muistettava, että kapitalistinen valtio esiintyessään maaorjuutta vastaan kävi taisteluun vapauden tunnuksin. Maaorjuuden lakkauttaminen merkitsi kapitalistisen valtion edustajille vapautta ja teki heille palveluksen sikäli, mikäli maaorjuus murtui ja talonpojat saivat mahdollisuuden hallita täytenä omaisuutenaan sitä maata, jonka he olivat ostaneet lunastamalla, tai osaksi — työveromaksun pohjalla, — siitä ei valtio välittänyt: se suojeli omistusta, olipa se syntynyt miten, tahansa, sillä se pohjautui yksityisomistukseen. Talonpojista tuli yksityisomistajia kaikissa nykyaikaisissa sivistysvaltioissa. Valtio suojeli yksityisomistusta, ja siellä, missä tilanherra antoi, osan maataan talonpojalle, palkitsi se häntä lunastusmaksulla, rahaksimuutolla. Valtio ikäänkuin julisti: me säilytämme täydellisen yksityisomistuksen, ja antoi sille kaikenlaista tukea ja suojelusta. Valtio tunnusti tämän omistusoikeuden jokaiselle kauppiaalle, teollisuudenharjoittajalle ja tehtailijalle. Ja tämä yhteiskunta, joka perustui yksityisomistukseen, pääoman valtaan, kaikkien omistamattomien työläisten ja talonpoikaiston työtätekevien joukkojen täydelliseen alistamiseen, — tämä yhteiskunta julisti hallitsevansa vapauden perustalla. Taistellessaan maaorjuutta vastaan se julisti omistuksen vapaaksi ja oli erikoisesti ylpeä siitä, että valtio on muka lakannut olemasta luokkavaltio.

Mutta valtio pysyi edelleenkin koneena, joka auttaa kapitalisteja pitämään valtansa alaisina köyhintä talonpoikaistoa ja työväenluokkaa, mutta pinnalta katsoen se oli vapaa. Se julistaa yleisen äänioikeuden, selittää puoltajiensa, saarnaajiensa, tiedemiestensä ja filosofiensa suun kautta olevansa luokaton valtio. Vielä nytkin, kun sitä vastaan on alkanut sosialististen Neuvostotasavaltojen taistelu, he syyttävät meitä siitä, että me muka olemme vapauden häiritsijöitä, että me muka luomme valtiota, joka perustuu pakoitukseen, toisten harjoittamaan toisten kurissapitämiseen, ja he edustavat koko kansan valtiota, demokraattista valtiota. Niinpä onkin tämä kysymys — kysymys valtiosta nyt, sosialistisen vallankumouksen alkaessa koko maailmassa, ja nimenomaan vallankumouksen voittaessa eräissä maissa, jolloin taistelu yleismaailmallista pääomaa vastaan on erityisesti kärjistynyt, — kysymys valtiosta saanut kaikkein suurimman merkityksen ja me voimme sanoa, että siitä on tullut kipein kysymys, nykyajan kaikkien poliittisten kysymysten ja kaikkien poliittisten kiistojen polttopiste.

Otammepa minkä tahansa puolueen Venäjällä tai missä tahansa sivistyneemmässä maassa — miltei kaikki poliittiset kiistat, erimielisyydet, mielipiteet pyörivät nyt valtiokäsitteen ympärillä. Onko valtio kapitalistisessa maassa, demokraattisessa tasavallassa, — varsinkin sen tapaisissa kuin Sveitsi tai Amerikka, — kaikkein vapaimmissa demokraattisissa tasavalloissa, onko valtio kansan tahdon ilmaus, koko kansan päätöksen yhteenveto, kansallisen tahdon ilmaus jne, - vai onko valtio kone sitä varten, että sikäläiset kapitalistit voisivat pitää yllä valtaansa työväenluokan ja talonpoikaiston yli? Se on peruskysymys, jonka ympärillä nyt pyörivät koko maailmassa poliittiset kiistat. Mitä sanotaan bolshevismista? Porvarillinen lehdistö haukkuu bolshevikkeja. Te ette löydä ainoatakaan lehteä, joka ei toistelisi niitä tavallisia syytöksiä bolshevikkeja vastaan, että he ovat kansanvallan häiritsijöitä. Jos meidän menshevikkimme ja sosialivallankumouksellisemme sielunsa yksinkertaisuudessa (ja ehkäpä ei yksinkertaisuudessakaan, tai ehkä se on sellaista yksinkertaisuutta, josta on sanottu että se on pahempaa kuin varastelu) luulevat, että he ovat sen bolshevikkeja vastaan esitetyn syytteen löytäjiä ja keksijöitä, että bolshevikit ovat häirinneet vapautta ja kansanvaltaa, niin he; erehtyvät mitä naurettavimmalla tavalla. Nykyaikana ei ole ainoatakaan rikkaimmista lehdistä, rikkaimmissa maissa, jotka. käyttävät kymmeniä miljoonia noiden lehtien levittämiseen ja kymmenien miljoonien painoksina kylvävät porvarillista valhetta ja imperialistista politiikkaa — ei ole ainoatakaan näistä lehdistä, joka ei toistelisi noita perusväitteitä ja -syytöksiä bolshevismia vastaan: että Amerikka, Englanti ja Sveitsi, ne ovat edistyneitä valtioita, jotka perustuvat kansanvaltaan, kun taas bolshevikkien tasavalta on rosvojen tasavalta, että se ei tunne vapautta ja että bolshevikit ovat kansanvallan aatteen häiritsijöitä, ovatpa menneet niinkin pitkälle, että ovat ajaneet hajalle kansalliskokouksen. Näitä hirveitä syytöksiä bolshevikkeja vastaan toistellaan koko maailmassa. Nämä syytökset vievät meidät kokonaan kysymykseen: mitä valtio on? Jotta ymmärrettäisiin nämä syytökset, jotta niitä voitaisiin tutkia ja suhtautua niihin täysin tietoisesti ja tutkia niitä ei! vain huhujen perusteella, vaan omaten varman mielipiteen, on selvästi ymmärrettävä, mitä valtio on. Tässä olemme tekemisissä kaikenlaisten kapitalististen valtioiden kanssa ja kaikkien niiden puolustelua tarkoittavien oppien kanssa, joita luotiin ennen sotaa. Jotta voitaisiin oikein käydä kysymyksen ratkaisuun, on suhtauduttava arvostelevasti kaikkiin näihin oppeihin ja mielipiteisiin.

Mainitsin jo Engelsin teoksen Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä, josta on teille apua. Juuri siinä sanotaan, mitä on jokainen valtio, jossa vallitsee yksityisomistus maahan ja tuotantovälineisiin, jossa pääoma hallitsee, että niin demokraattinen kuin se lieneekin, se on kapitalistinen valtio, se on kone kapitalistien käsissä työväenluokan ja köyhimmän talonpoikaiston pitämiseksi alistettuna. Ja yleinen äänioikeus, Perustava kokous, parlamentti — se on ainoastaan muoto, jonkunlainen vekseli, joka ei suinkaan muuta asian olemusta.

Valtion herruuden muoto voi olla erilainen: pääoma ilmentää voimaansa yhdellä tavalla siellä, missä on joku määrätty muoto, ja toisella tavalla siellä, missä on toinen muoto, mutta, itse asiassa valta pysyy pääoman käsissä: olkoonpa se sensusoikeus tai muu, olkoonpa se demokraattinen tasavalta, ja mitä demokraattisempi se on, sitä karkeampi ja kyynillisempi on tämä kapitalismin herruus. Pohjois-Amerikan Yhdysvallat on, maailman demokraattisimpia tasavaltoja — eikä missään niin kuin tuossa maassa (ken on ollut siellä vuoden 1905 jälkeen, hänellä varmaan on siitä käsitys), ei missään pääoman valta, miljardimiesten pienen ryhmän valta koko yhteiskunnan yli ilmene niin karkeasti, niin avoimena lahjusjärjestelmänä kuin Amerikassa. Pääoma, kun se kerran on olemassa, hallitsee koko yhteiskuntaa, eikä mikään demokraattinen tasavalta, ei mikään äänioikeus muuta asian ydintä.

Demokraattinen tasavalta ja yleinen äänioikeus olivat valtavaa edistystä maaorjajärjestelmään verrattuna: ne antoivat proletariaatille mahdollisuuden yhtyä ja saavuttaa se luja, yhteenliittyneisyys, joka sillä on, muodostaa ne hyvin järjestetyt, kurinalaiset rivistöt, jotka käyvät järjestelmällistä taistelua pääomaa vastaan. Mitään edes lähimainkaan samantapaista ei ollut maaorja-talonpojalla, orjista puhumattakaan. Orjat, kuten tiedämme, nousivat kapinaan, panivat toimeen mellakoita, aloittivat kansalaissotia, mutta milloinkaan eivät. voineet luoda tietoista enemmistöä, taistelua johtavia puolueita, eivät voineet selvästi ymmärtää, mitä päämäärää, kohti kulkivat, ja historian kaikkein vallankumouksellisimpina, hetkinäkin joutuivat aina olemaan pelinappuloina hallitsevien luokkien käsissä.

Porvarillinen tasavalta, parlamentti, yleinen äänioikeus, — kaikki tämä on yhteiskunnan yleismaailmallisen kehityksen kannalta valtavaa edistystä. Ihmiskunta kulki kapitalismiin, ja ainoastaan kapitalismi, kaupunkikulttuurin ansiosta, antoi proletaarien sorretulle luokalle mahdollisuuden tajuta asemansa ja luoda se yleismaailmallinen työväenliike, ne miljoonat työläiset, jotka ovat järjestyneet koko maailmassa puolueiksi, — ne sosialistiset puolueet, jotka tietoisesti johtavat joukkojen taistelua. Ilman parlamentarismia, ilman valinnallisuutta tämä työväenluokan kehitys olisi, ollut mahdotonta. Senpä vuoksi kaikki tämä on laajojen ihmisjoukkojen silmissä saanut niin suuren merkityksen. Senpä vuoksi murros näyttää niin vaikealta.

Eivät ainoastaan tietoisesti ulkokultaiset ihmiset, tiedemiehet ja papit pidä pystyssä ja puolustele sitä porvarillista valhetta, että valtio on, vapaa ja että sen kutsumuksena on puolustaa kaikkien etuja, vaan myöskin ihmisjoukot, jotka vilpittömästi kertailevat vanhoja ennakkoluuloja eivätkä voi ymmärtää siirtymistä vanhasta kapitalistisesta yhteiskunnasta sosialismiin. Eivät ainoastaan ihmiset, jotka ovat suoraan riippuvaisia porvaristosta, eivät ainoastaan ne, jotka ovat pääoman sorron alaisia, tai jotka tämä pääoma on lahjonut (pääoman palveluksessa on joukko kaikenlaisia tiedemiehiä, taiteilijoita, pappeja jne.), vaan myöskin ihmiset, jotka yksinkertaisesti ovat porvarillisen vapauden ennakkoluulojen vaikutuksen alaisia, kaikki tämä on noussut sotajalalle bolshevismia vastaan koko maailmassa sen vuoksi, että perustamisensa hetkellä Neuvostotasavalta heitti pois tämän porvarillisen valheen ja julisti avoimesti: te sanotte valtiotanne vapaaksi, mutta todellisuudessa, niin (kauan kuin yksityisomistus on olemassa, ei teidän valtionne, vaikka se olisi demokraattinen tasavalta, ole mitään muuta kuin kone kapitalistien käsissä työläisten sortamiseksi, ja mitä vapaampi valtio on, sitä selvemmin tämä ilmenee. Esimerkkeinä siitä ovat Sveitsi Euroopassa, Pohjois-Amerikan Yhdysvallat Amerikassa. Pääoma ei hallitse missään niin kyynillisesti ja säälimättömästi, eikä tämä näy missään niin selvästi kuin juuri noissa maissa, vaikka ne ovat demokraattisia tasavaltoja, niin hienosti koristeltuja kuin ne lienevätkin, huolimatta minkäänlaisista sanoista työdemokratiasta, kaikkien kansalaisten tasa-arvoisuudesta. Todellisuudessa hallitsee Sveitsissä ja Amerikassa pääoma, ja kaikki työläisten yritykset saavuttaa edes jossain määrin vakavaa asemansa parantamista otetaan viipymättä vastaan kansalaissodalla. Noissa maissa on vähemmän sotilaita, vakinaista sotaväkeä, — Sveitsissä on miliisi ja jokaisella sveitsiläisellä on ase kotonaan, Amerikassa ei viime aikoihin saakka ole ollut vakituista sotaväkeä, — ja tämän vuoksi, kun lakko puhkeaa, porvaristo aseistautuu, palkkaa sotamiehiä ja tukahduttaa lakon, eikä tämä työväenliikkeen tukahduttaminen tapahdu missään sellaisella säälimättömällä raivolla kuin Sveitsissä ja Amerikassa, eikä pääoman vaikutus ilmene parlamentissa missään niin voimakkaana kuin juuri täällä. Pääoman voima on kaikki kaikessa, pörssi on kaikki kaikessa, mutta parlamentti, vaalit — ne ovat marionetteja, nukkeja. Mutta mitä kauemmaksi mennään, sitä enemmän avautuvat työläisten silmät ja sitä laajemmin leviää Neuvostovallan aate, varsinkin sen verisen teurastuksen jälkeen, jonka olemme juuri saaneet kokea. Säälimättömän taistelun välttämättömyys kapitalisteja vastaan käy työväenluokalle yhä selvemmäksi.

Verhoutukoon tasavalta millaisiin muotoihin tahansa, olkoon se vaikka kaikkein demokraattisin tasavalta, mutta jos se on porvarillinen, jos siinä on säilynyt maan ja tehtaiden yksityisomistus ja yksityispääoma pitää palkkaorjuudessa koko yhteiskuntaa, jos siinä siis ei täytetä sitä, mitä meidän puolueemme ohjelma ja Neuvostoperustuslaki julistavat, niin se valtio on kone, jolla toiset sortavat toisia. Ja tämän koneen me otamme sen luokan käsiin, jonka täytyy kukistaa pääoman valta. Me hylkäämme kaikki sellaiset vanhat ennakkoluulot, että valtio on yleistä tasa-arvoisuutta, — se on petosta: niin kauan kuin on riistoa, ei voi olla tasa-arvoisuutta. Tilanherra ei voi olla tasa-arvoinen työläisen kanssa, nälkäinen kylläisen kanssa. Sen koneen, jota on sanottu valtioksi ja jonka edessä ihmiset pysähtyvät taikauskoisen kunnioituksen vallassa ja uskovat vanhoihin satuihin, että se on koko kansan valtaa, — proletariaatti heittää pois tämän koneen ja sanoo: se on porvarillista valhetta. Me otimme tämän koneen pois kapitalisteilta, otimme sen itsellemme. Tällä koneella eli nuijalla me lyömme murskaksi kaikenlaisen riiston, ja kun maailmaan ei jää enää riistämisen mahdollisuutta, ei jää maan omistajia, tehtaiden omistajia, ei tule olemaan niin, että toiset elävät yltäkylläisyydessä ja toiset näkevät nälkää, — vasta silloin, kun tähän ei jää mahdollisuuksia, me heitämme tämän koneen romukasaan. Silloin ei tule olemaan valtiota, ei tule olemaan riistoa. Sellainen on kommunistisen puolueemme kanta. Toivon, että tähän kysymykseen me palaamme seuraavissa luennoissa vielä monta kertaa.